IV.
Nyt ymmärsin täydellisesti, minkätähden tyttö parka oli päättänyt hypätä sillalta Tonavan virtaan.
Mutta sitä en ymmärtänyt, miten minä voisin häntä siitä estää.
Kärpällä on se luonto, että se ennemmin antaa tappaa itsensä kuin menee lokaan.
Tämän tytön on myöskin lokaa edessä, lokaa takana. Ainoa pelastuksensa on Tonavan silta.
Mutta mitä se minuun koskee?
Ovatko valitsijani lähettäneet minut tänne romaania sepittämään?
Ja kunpa sitte tietäisin mitä seuraava luku tätä romaania on sisältävä?
Alku on jo tehty. — Vararikon tehnyt isä, joka illalla vainoo tytärtään siitä, minkä vastakohdasta hän kuritti häntä aamulla; joka aamupäivällä on kavala orjakauppias, iltapäivällä ylpeä ja kunnianhimoinen. — Heittiö veli, joka ei tohdi päivällä kulkea ulkona; — Nihilisti rakastaja, joka etsii kumppania lemmen julistukseen, johon eivät omat varat riitä; — dynamiittitehdas; vielä parlamenttirakennus, jota aiotaan ilmaan räjähyttää; — ja tyttö jonka sielulla on kärpän luonto. Joka pelkää ja vapisee kaikkea, mitä hän näkee, kuulee, aavistaa. — Ja vieläpä sattumalta asiaan sekaantunut puolustaja, joka on elämän pilana pitänyt ja jolle on kotona jo puoliso ja kolme paitaressua sekä velkojia enemmän kuin yhteen romaaniin tarvitaan.
Mikähän tästä lopuksi tullee?