— Tänne tullessani palaan tieltä kotia, ollen unhottavinani jotain, ja kätken dynamiitti-latingit sänkyni pohjalle.
— Ja sitte makaatte nuo helvetinkoneet allanne.
— Eivät ne minua häiritse.
Hauskoja makuukumppania! Partaveitsi, myrkky ja dynamiitti-latingit.
— Ehkä ne jo loppuvatkin, lisäsi hän.
— Enpä luule. Niitä oli koko laatikko.
Tähän seisahtui taas keskustelu. Minä en puhunut mitään varkaan-avaimesta.
— Oletko ollut päivällä kotona?
— Olen. Nyt syön kotona päivällistä.
— Joko kauankin?