— Siitä saakka, kun sain uudet vaatteet ja huonekalut.
— Puhuttelitteko isäänne tänään päivällä?
— Hän puhutteli minua.
Näin sanoessaan lensivät kasvonsa tulipunaisiksi.
— Jättikö hän teidän haltuunne jotakin, joka olisi minulle annettava?
— Jätti: vekselin. — Mutta ettehän sitä tee, ettehän? — lisäsi hän kiivaasti.
— Mitäkö en tekisi?
— Ettehän vain tule sinne allekirjoittamaan tuota vekseliä.
En ollut ymmärtävinäni.
— Onko teillä tietoa meidän asioistamme?