— Sepä oli oikein hyvä, — tuota, meidän kielellä puhuen, sangen paha.
— Niin on. Mutta mestaaja ei ehdi itse tekemään kaikkea tätä työtä, ja hänen oppipoikansa kammovat sitä.
— Miten? Kammovatko oppipojat?
— Totta kai! Eiväthän hekään raudasta ole. Heidänkin hermojansa koskee ajatus, että kaikki mitä he ottavat käteensä, on tullut mustan kuoleman maalta. Sentähden palkkaavat he taas toisia miehiä, jotka tekevät työn.
— Ja näille se käy laatuun?
— Löytyy ihmisiä, jotka eivät pelkää helvettiäkään, jos vain saavat hyvää ja väkevää paloviinaa nahkaansa. Muitten muassa käy siellä yötisessä työssä eräs tuttavamme. Tämä on mainitsemani karannut sotamies.
— Eihän se vain liene Agneksen veli?
— Sama mies.
— Eikä hän kammoksu…?
— Kuolemaako?