— Ei, vaan mestaaja-poikain seuraa?
— Mikä kysymys! Ne ovat yhtä hyviä työmiehiä, kuin minä ja sinä. Kaikki työ on kunniallista; ja mitä alhaisempi työ on, sitä suuremman arvon ansaitsee se joka sitä tekee. Ja muuten on se kokonaan kunkin mielen mukaan. Kerran olin tämmöisen pyövelin kokelaan kanssa (pulska poika, kun hän pukee yllensä hyvät vaatteet) parlamentin parvella, kun te valtiopäivämiehet tuolla alhaalla ailakoitsitte keskenänne, kunnon mestaajan sälli kuuntelee hetken aikaa puoluemiesten haukkumasanoja, joita te nimitätte puheiksi, ja kääntyy vihdoin minuun lausuen: "hyi helvetti! Tuommoisia sikamaisuuksia en kärsisi kuulla, vaikka saisin tuhannen floriinia!"
— Hyvä. Siis käy veikkomme joka yö uunia lämmittämässä? Totta kai hän siitä saa palkan?
— Ei hän sitä tee juuri palkan vuoksi, vaan enemmän sivutulojen tähden.
— Minkälaisten sivutulojen?
— Kun toisinaan käsiinsä sattuu tukku kallisarvoista tavaraa, huiveja, Persian kankaita, niin pistää hän niitä tuleen heitellessään tukun silloin tällöin paitansa poveen tai housujen lahkeista ja vie joko kullallensa tai panttilainaajalle; hän elää hyvin siitä.
Hiuskarvani alkoivat käydä pystyyn.
— Mutta se on kauheata, mieletöntä uhkarohkeutta.
— Makaa rauhassa äläkä voivottele! Tämä ei ole niinkään uhkarohkeata. Mitä tähän asti on poltettu poroksi, sen olisi saattanut rohkeasti kantaa pois tai syödä levittäen leipänsä päälle (nimittäin kaviaaria) kuka pääkaupungin porvari tahansa; sillä noista ei ole yksikään nähnyt sitä seutua, missä ruton emo hautoo pesässään. Minä sen tiedän: — Mutta tänään on saapuva yksi tukku suoraan Astrakanista. Samasta myymälästä, mistä joka ihminen on kuollut ruttoon. Kasakat polttivat koko myymälän. Tämä ainoa tukku onnistui meidän pelastaa. Maksoi äärettömästi. Se lähetetään tänne. Itse lähetys on mainio mestarityö. Tämä tukku sisältää saukon nahkoja, joitten hinta siellä on viisisataa ruplaa. Se tulee varmaan! — Siihen on jo "musta akka" iskenyt kymmenen kynttänsä! — Joka vain sormellansakin siihen kajoo, häneen on rutto tarttunut. Ja hän on sen levittävä, kuten Simsonin ketut tulen filistealaisten laihoihin. — Tämä tukku tulee myöskin takavarikkoon otettavaksi tullissa ja vietäväksi uuniin. Mutta varma on, ettei veikkomme jätä siitä kymmenystä ottamatta. Mutta kaksi saukon nahkaa, jotka hän kantaa kotia kierrettyinä vyötäisten ympäri on oleva tarpeeksi koko kaupungille.
Veri hyytyi suonissani.