Hän tuijotti kuvaansa peilissä. Pitäisikö niin suuri kauneus tuomita hävitettäväksi?
Hän sulki rasian ja kätki sen jälleen.
Sitten hän otti esiin toisen kalleuden, kihlasormuksen. Siinäkin on myrkkyä. Ja lisäksi vielä vaarallisempaa. Se tappaa sielun. Mutta sitä myrkkyä hän on kyllin rohkea imemään itseensä, siksi kunnes se aivan huumaa hänet. Hän on rakastanut miestä, joka lähetti hänelle takaisin sormuksen. Hän ei ole pelkästään rakastanut häntä, vaan on ollut raivoisasti rakastunut häneen.
Myrkkyrasia antaa huonoja neuvoja, sormus vieläkin huonompia.
Atalia alkaa pukeutua. Ei ole ketään, joka voisi auttaa häntä siinä toimituksessa. Palvelijat ovat lähteneet talosta aikoja sitten ja rouva Sohvi sekä Timea nukkuvat palvelijain huoneessa, sillä ovet vierashuoneisiin ovat oikeuden sinetillä lukitut. Atalia ei herätä heitä, vaan pukeutuu itse.
Hän ei tiedä, mikä aika yöstä on. Ei kukaan vedä enää komeita seinäkelloja, nyt kun tiedetään niidenkin tulevan myydyiksi. Toinen osoittaa aamua, toinen keskipäivää.
Samantekevää, mitä kello on. Atalia hakee portinavaimen ja hiipii yksin talosta jättäen kaikki ovet jälessään selkoselälleen. Keneltä täällä varastettaisiin?
Ja nyt hän uskaltaa lähteä ilman seuralaista ulos pimeille kaduille. Ja siihen aikaan olivat Komornin kadut sangen pimeät. Kolminaisuuspylvään edessä lepatti lyhty, raastuvan portin edessä toinen ja kolmas päävahdin edustalla, muualla ei missään.
Atalia suuntaa askeleensa "Angliaa" kohti. Se on pahamaineinen paikka. Kaupungin ja linnoituksen välillä on pimeä aukeama, missä öiseen aikaan piileskelee kodittomia naisia maalatuin kasvoin ja takkuisin hiuksin kun heidät on karkoitettu piilopaikoistaan "Pikku torilla." Atalian on luultavasti kuljettava sellaisten naisten ohitse mennessään "Anglian" ohi. Mutta nyt hän ei niitä pelkää. Se myrkky, jota hän on imenyt kultasormuksesta, on poistanut hänestä pelon kohdata näitä saastaisia olentoja. Lokaa pelätään vain niin kauan kuin ei itse astuta siinä.
Kadunkulmassa seisoo etuvartija; hänen täytyy koettaa päästä hänen ohitseen, ilman että vartija huomaisi häntä ja huutaisi hänelle: "Ken siellä?"