"Ajattelen asiaa", sanoi Timar miettivänä.
"Ajattele, että teet orporaukallekin hyväntyön, jos hankit hänelle kymmenentuhatta guldenia pilaantuneesta vehnästä. Muutoin hän ei saa edes yhtä monta sataa, kun ylösottamiskustannukset ovat siitä vähennetyt."
Nämä sanat jäivät Mikaelin korviin.
Näkymätön käsi työnsi häntä eteenpäin. "Fata nolentem…" sanoi pyhä
Augustinus.
Pian senjälkeen istui Timar, viittaansa kääriytyneenä taasen talonpoikaskärryillä, joita uusi nelivaljakko veti huimaa vauhtia eteenpäin. Kaupungissa nukuttiin jo kaikkialla. Vain raatihuoneen edessä kuului yövartijan huuto:
"Ei otsallesi kirjoitettu liene,
Mit' aamu sulle uutta tuoda tiennee."
Valleilta huutelivat syyssateesta märät vartijat toinen toisensa jälkeen: "Kuka siellä?" — "Yövahti!" — "Menkää!"
Kahdestoista luku.
PUNAINEN PUOLIKUU.
Seuraavana päivänä myytiin uponnut vilja huutokaupalla asijoitsijoiden ja myllärien läsnäollessa.