"Armas poikani, armas poikani, — ettäkö nyt olet tässä!"
Tullut katsoi kysyen meihin päin. Appi kuiskasi hänelle korvaan muutamia sanoja, kättään suun edessä pitäen, jonka jälkeen vävy kunnioitukseksi nosti riepuun käärittyä kättänsä hattuun ja meille kehoitukseksi lausui: "Ei pidä peljätä, me olemme täällä jo kotona, Aaprahamin helmassa!"
"Entä puolisoni, — kuinka on hänen laitansa", kysyi hän appeensa kääntyen.
"Hänestä ei ole jäljillä kuin vähän varjoa; hän on huolesta itkenyt itsensä puoli-kuoliaaksi".
"Eikö hän sitten ole mennyt miehelle?"
"Olisinpa hänen kuoliaaksi piessyt".
"Ei ole kunniallinen se vaimo, joka ei pidä vähintäin huolivuottaan; vaan vannoivatpa takaisin palanneet nähneensä sinut siellä kuoliaana".
"Totta puhuivat. Kun kotiin pääsemme, selittelen siihen kuuluvat seikat. Nyt on kurkkuni kuiva ja mieleni niin ikään; rientäkäämme siis eteenpäin majalle. Minulla ei ole valhe tapana, mutta ma tuskin itsekään uskon, mitä minulle on tapahtunut".
VI.
Kuolleista noussut.