— "Saattaisi uskoa, että ruukku on syyllinen, eikä koira", ilkasteli hajdú.
— "Niin, enhän voi jättää häntä tukehtumaan ruukun tähden".
Tämän jälleen palasi hän isänsä luokse, kertoen loistavilla kasvoilla:
— "Nyt olen antanut heille oikein aika tavalla toria".
Juuri kuin suuruspöydästä oli noustu, palasi kaupunkiin lähetetty viikko-viesti kotia, tuoden kainalossaan kaikenlaisia sanomalehtiä, joita hän oli postista saanut. Vanha herra otti itseänsä varten Jelenkor'in (Nyky-ajan); Linka sai Regélö'n.
Sillä välin kuin vanha herra suurella tarkkuudella seurasi Esparteroa ja Zummalacarreguyta, tahtoi Linka heittää pikaisen silmäyksen Regélö'n viattomiin palstoihin, sillä vasta illalla oli hänellä aikaa sitä tarkemmin lukea, mutta avatessaan ensimmäisen sivun, pisti hänen silmiinsä eräs sonetti päällekirjoituksella: "Lina B——ssylle". Joutuisasti taittoi hän lehden taas kokoon, ikäänkuin olisi katsahtanut johonkin sielua saastuttavaan kirjaan, ja teki sen semmoisella rapinalla, että vanha herra, joka juuri seisoi tykkien edessä eräässä aloitettavassa meritappelussa, kysäsi:
— "Mikä on?"
— "Ei mikään", vastasi tyttö, vuoroin vaalistuen ja punastuen, "Lehti oli vaan pudota kädestäni".
Hän ei valhetellut, se oli todellakin hänen kädestään putoomaisillaan.
Gábor pudisti päätään ja riensi lukemistansa jatkamaan, jottei hänen tietämättänsä sillaikaa ammuttaisi joitakuita laivoja mäsäksi.