"Minä olen luvannut, että naiset saavat olla häiritsemättä kunnes hän palajaa".
"Tämä tietää siis: ett'ette noudata käskyäni".
"Aivan niin".
"Siinä tapauksessa kysyn teiltä oletteko ymmärtäneet toisen osan esimiehenne kirjeestä?"
"Sen olen ymmärtänyt", sanoi Föhnwald, ja riisuttuansa miekan vyöltänsä, heitti hän sen pöydälle. "Minua voidaan pakoittaa olemaan tästälähin vetämättä miekkaani, vaan minua ei voida pakoittaa syömään sanaani".
"Hyvä, herra Föhnwald, siitä hetkestä kun te riisutte miekan vyöltänne, ette minusta enää ole olemassa".
Näin sanoen kääntyi hän herra Konyecz'in puoleen ja osoitti ovea naisten huoneesen.
"Tuo ovi on avattava!"
Tämä ovi oli sama, jonka edessä Föhnwald'in ratsuraippa makasi.
Herra Konyecz riensi ovelle, mutta Föhnwald ehti sinne ennen, otti ylös ratsuraippansa ja sanoi: