"Se, jonka olette Wienistä tilanneet, öljymaalaus, Elemér'in kuva".
"Olkaa hyvä ja menkää helvettiin sen kanssa!" huusi Harter raivoissaan ja heitti kynän laattialle.
Andjaldy näytti kummastuneelta ikäänkuin ei hän ymmärtäisi tätä pikaisuutta. Harter malttoi mielensä. Hän katseli tarkasti kirjurin silmiin. Hän sai katsella niin paljon kuin mielensä teki. Esirippu oli laskettu.
"Kohtasitteko portailla ketään, joka äsken meni luotani?"
"Tulen huoneestani".
"Ette siis ole nähneet ketään?"
Andjaldy osasi vastata kysymyksiin välttäen.
"Näin postimiehen, joka jätti tämän paperin. Asia on suoritettu ja on maksettava".
Harter tarkasteli vielä minutin aikaa kirjurin kasvoja, kunnes oli varma siitä, ett'ei tämä tahtonut laskea leikkiä hänen kanssansa; sitten otti hän toisen kynän kirjoituspöydältä ja kirjoittaa rapisteli nimensä posti-seteliin.
"Kas siinä, maksakaa pois. Kuvan viette rouva Lemming'ille ja sanotte että se on lahja hänelle".