Andjaldy otti postilipun ja meni tiehensä. Hän ei ollenkaan kysynyt esimieheltänsä miksi tämä suvaitsi olla niin raivoissaan ja kiukkuinen.
Postista hän toi suuren lautalaatikkoon suljetun kuvan ja vei sen
Lemming'in herrasväelle.
Herra Lemming'in kasvojen puolikasta ei enää särkenyt, mutta hänen täytyi kuitenkin istua sisällä.
Herra ja rouva olivat yhdessä kun herra Andjaldy ilmoitti tulonsa.
"Mitä hyviä uutisia te tuotte?" kysyi Malvina, osoittaen hänelle sijaa.
"Herra Harter tahtoisi tehdä teille mieliksi. Hän lahjoittaa teille poikansa kuvan".
"Oi, se on jalosti tehty. Joko maalaus on täällä?"
"Olen antanut tuoda sen tänne. Laatikko puretaan juuri".
Malvina soitti kamaripalvelijaa ja käski hänen tuoda kuva sisään. Hän määräsi mille pöydälle se oli asetettava, jotta joutuisi hyvään valoon; kun se oli asetettu, otti hän lorgnettinsa, koska, niinkuin tiedetään, maalauskuvaa ei voida käsittää paljaalla silmällä.
Herra Lemmingkin oli taiteenharrastaja ja kiirehti selittämään oman käsityksensä kuvasta: