"Kas niin, ei mitään imartelemista, miettikäämme mitä muuta voidaan tehdä. Kuolemanne kautta olette saattaneet meidät hyvin turhiin kustannuksiin. Tiedättekö että me teidän muistoksenne olemme teettäneet suuren graniti-patsaan, joka maksoi 2,400 guldenia?"
"Kauheata! Kuolleethan tuhlaavat rahoja aivan hulluuteen asti".
"Osoitus jälkeenjääneitten surun suuruudesta. Mutta päähäni pistää jotakin. Lemming'illä on monta tuttavaa raha-maailmassa. Ehkä voitaisiin myydä hauta ja patsas jollekin, joka tarvitsee sitä paremmin".
"Hahahaa!" nauroi Elemér. "Tämä kosto non plus ultra kekseliäisyyttä tuhlaajapojalta. Kelvoton nousee kuolleista ainoastaan myymään hautansa ja hautakivensä ja elääksensä vielä vähän aikaa isänmaassansa niin kauan kuin hautakivestä saadut rahat riittävät. Tätä temppua ei kukaan ole tehnyt ennen minua".
Malvina itse nauroi sydämen pohjasta tuhlaajapojan kevytmieliselle puheelle.
"Vähäksi aikaa olette pelastunut; sanokaa nyt kauniisti emintimällenne hyvää yötä ja menkää kotia. Missä teidän kapineenne ovat?"
"Kapineeniko? Atlantic'in majassa kuusi syltä meren pinnan alla".
"Ette siis saaneet mitään pelastetuksi?"
"Ei edes kaulaliinaakaan".
Elemér'illä ei todellakaan ollut mitään kaulaliinaa. Hänen paidankauluksensa oli napitsematta leveillään molemmille puolin.