"Ette siis voi mennä siistiin ravintolaan illallista syömään.
Odottakaa":
Malvinalla oli kaulassa ohut musta kaulavaate, hienoilla pitseillä reunustettu. Sen hän riisui kaulastansa ja pani Elemér'in kaulaan.
"Herra maankuleksija, te olette niinkuin puusta pudonnut hirtehinen; nyt näytätte ainakin ihmiseltä. Suudelkaa kättäni ja menkää tiehenne. Minä odotan teitä huomenna päivälliseksi ja silloin saamme jatkaa keskusteluamme teidän asioistanne".
"Tuosta suuresta taakasta, joka on pudonnut sydämeltäni".
Elemér suuteli hellästi Malvinan kättä ja meni.
Ovessa Malvina huusi hänen jälkeensä:
"Tulkaa takaisin, niin saatte vielä jotakin".
Hän tuli ja sai suutelon poskelleen. Malvina juoksi sitten sisään makuuhuoneesensa.
Mutta junkkeri Elemér juoksi täyttä laukkaa rappusia alas ja suoraan ulos kadulle niin pian kuin nuori ihminen voipi, jolla ei pitkään aikaan ole ollut äyriäkään ja jonka taskussa 200 guldenia nyt polttaa.
Asunnon hankkimista hän kaikkein vähimmin ajatteli. Hän seisatti ensimmäisen ajurin, minkä vaan löysi, ja käski tämän ajaa niinkuin hengen kaupalla. Lupaus juomarahasta lisäsi vieläkin vauhtia.