"Mutta nyt käy hän yksinänsä ulkona, ja kun te häntä kohtaatte, ei hän tahdo teitä tuntea. Se on huono merkki, minä tunnen monta semmoista seikkaa". Elemér väänsi naamaansa. Ehkäpä vaan tuo väkevä tupakansavu väänsi hänen suunsa vinoon.
"No", jatkoi Lemming, "kun asia tarkoin punnitaan, on tuo yhdentekevää; voihan pähkinä hyvälle maistua, vaikka toisen hampaat ovat sen särkeneet. Usein on todellisuus parempi kuin unelmat. En pelkää teidän puolestanne. Hitto vieköön. Murheissaan Elemér'istä ja kauniin tytön tähden! Jos asian laita on sellainen, sitä parempi!"
Hän ei selittänyt tarkemmin "millainen".
Elemér'in oli usein sylkeminen karvaan papyrossin tähden.
"Apropos", sanoi Lemming, "minä ostin tänään kauniin ratsun. Aioin kerran huvittaa Malvinaa, lähtemällä hänen jälkeensä hänen aavistamattansa. Otin tuntia ratsastuskoulussa, mutta ne tulivat kalliiksi minulle. Luulin ettei ratsastamiseen tarvita muuta kuin että toinen jalka on pidettävä toisella ja toinen toisella puolella hevosta. Mutta äläpäs huoli! kun ratsu lähti liikkeelle ja minä tunsin perustuksen allani horjuvan, haparoin käsilläni, ikäänkuin pitääkseni ilmasta kiinni, ja vedin samassa suitsista; silloin hevonen nousi pystyyn ja rupesi kulkemaan kahdella jalalla taaksepäin. Kun sitä sitten kannustin, rupesi se juoksemaan, jotta luulin sielunikin musertuvan. Joka hetkellä ajattelin: pääni särkyy, jos ei ennen, niin toisella maannavalla. Hyvä Jumala, jos en olisi oikealla kädellä pitänyt satulasta kiinni takanani, niin olisin ollut hukassa! Mitä enemmin huusin: 'ohoo!' tuolle raivokkaalle eläimelle, sitä hurjemmaksi se tuli, vaan viimeinkin sain sen seisattamaan vetämällä harjasta. Minut nostettiin puolikuolleena satulasta. Vaan sen minä tiedän, ett'en nouse hevosen selkään enää eläissäni".
Herra Lemming tiesi että Elemér rakasti ratsuhevosia. Hänen korkeasukuinen herra pappansa piti häntä varten aina ratsuhevosta, kun heidän välinsä vielä oli hyvä, ja Elemér luuli olevansa erittäin reipas ratsastaja.
"Mitä nyt aiotte hevosella tehdä?" kysyi junkkeri Elemér, iskien kiinni tähän keskustelu-aineesen ja heti paikalla luopuen keskustelusta syreni-värisestä immestä.
"Aion pitää sitä. Ennen tai myöhemmin tapaan ehkä tuttua kavaljeria, joka saattaa vaimoani 'kaupungin metsään'. Osaatteko te ratsastaa?"
"Sen luulisin toki osaavani! Enhän osaakaan muuta mitään!"
"Siis voitte ratsastaa ulos Malvinan kanssa joka ainoa päivä?"