"Ohoo! Sepä oivallista, oikein jumalallista! Ha ha ha! uljas Ilonka! Hyvin tehty, tyttöseni! Vaikkapa miljonan saisin, niin en tahtoisi tapahtumattomaksi sitä, mitä ystäväni tässä tällä tavoin on saanut maistaa. Se on hänelle ihan parhaiksi!" Hän taputti käsiään riemuissaan.
Ilonkan kasvot hehkuivat. Hän häpesi itseänsä ja Elemér'iä. Hän oli hyvillään voitostaan ja punastui sen vuoksi samalla kertaa. Hän häpesi, että oli joutunut noin ilkeään asemaan, että hänen tällä tavoin täytyi kohdella nuorta miestä — jonka kukkia hän kerran oli niin paljon ihaellut — että hän oli tapellut tuon nuoren miehen kanssa sen liiallisen rohkean yrityksen tähden, jonka tämä oli tehnyt.
Elemér oli kalpea kuin valkoiseksi maalattu seinä. Hän otti hattunsa, joka oli pudonnut lattialle, ja sanoi Ilonkalle sortuneella äänellä:
"Te olette minut tappanut!"
Ilonka kääntyi pois ja toivoi täydestä sydämestään, että hänellä olisi ollut hiottu miekka kädessään, ja että pisto tosiaan olisi mennyt Elemér'in sydämen kautta. Menköön hän mielellään, koska hän jo oli tapettu.
Ja Elemér menikin. Hän ei sanonut jäähyväisiäkään emintimällensä, joka sitäpaitse ei vielä ollut ennättänyt tointuakaan herkästä naurustaan.
Hän ei myöhemmälläkään palannut, vaan osasi kadota sillä tavoin, ett'ei kukaan tiennyt, mihin hän oli joutunut. Hänellä oli ulkomaalle otettu passi ja taisi siis lähteä avaraan maailmaan, mihin ikinä vaan tahtoi. Ett'ei hän ollut syössyt Tonavaan, sen taisi päättää siitä että hän samana päivänä, kuin hän katosi, oli asian-ajajallensa antanut valtakirjan jatkaa isää vastaan alotettua oikeudenkäyntiä ja samalla määräyksen maksaa takaisin herra Lemming'ille tältä saadut lainat, jos rahoja saataisiin ennen kuin hän palajaisi. Päätteeksi antoi hän asianajajalle testamenttinsa käytettäväksi siinä tapauksessa, ett'ei hän kahden vuoden kuluessa palajaisi tai että sitä ennen tulisi tieto hänen kuolemastansa.
Hän ei siis kuollut, sen verran näytti varmalta.
Malvina oli kuitenkin Ilonkan tähde riemuissaan.
"Rakkain ystäväni! Tehän olette oikea Amalazuntha. Niinhän te taistelitte kuin Orleans'in neitsyt. Sanokaapa, oletteko oppinut miekkailemaan?"