"No minä koetan niitä kotiin tullessani ja sanon teille tänä iltana ajatukseni niistä. Toivon tänä iltana saavani luvan personallisesti toivottaa onnea hänen armollensa syntymäpäivänänsä".
"Ai'oin juuri pyytää teitä juomaan teetä tuttavassa ystäväin piirissä; ja jos te, herra valtioneuvos, tahtoisitte tuoda mukananne ystäväni Andjaldy'n myöskin, niin whisti-seura olisi täydellinen".
Andjaldykin! sitä parempi; hän oli todistajana silloin kuin Lemming saattoi minut häpeään Malvinan edessä, lähettämällä rahani takaisin. Todistakoon nyt myös Lemming'in häpeätä. Tämän valtin olen velkaa meille kaikille.
Siis tervetulleet takaisin!
Ajatukseni oli seuraava. Otan mukaani minulle lähetetyt rahat ja, kun me neljä olemme ko'ossa, ai'on kohteliaalla tavalla lukea Lemmingille läksyn (joka olkoon suotu hänen rouvallensakin) ja annan hänelle rahat takaisin rouvansa nähden, viittaamalla, että hän ruvetkoon huokeampiin asioihin, kuin että ostaa isänmaallisia miehiä rahoillansa, sillä näiden hinta ei vielä ole määrätty. Jyväin-kauppaa emme aio jättää henkilöille, jotka aloittavat lahjoomisella.
Illalla me menimme, Andjaldy ja minä, Lemming'in luo. Kun tapasin Malvinan, näytti hän hyvin alakuloiselta. Hän oli alakuloisena koko illan, jonkatähden en voinut olla häneltä kysymättä vaivasiko päänkivistys häntä. Tähän hän vastasi kieltämällä ja yritti olla iloisena, joka ei suinkaan onnistunut; hän vaipui taas synkkämielisyyteen. Minusta oli ikäänkuin suuri suru olisi häntä painanut, niinkuin koko sielunsa olisi ollut sitä ajatusta täynnä, ett'ei elämä ole vesilasillisen arvoinen.
Illallisellakin oli hän harvapuheinen, nähtävästi alakuloinen ja huolissaan. Se tapakin, millä hän söi ja joi, näytti sanovan, että kaikki ei ollut sen arvoista kuin lasillinen vettä — semmoinen lasillinen, josta kuolemaa juodaan.
Minä en saanut soveliasta tilaisuutta esiintuomaan sitä asiaa, jonkatähden oikeastaan olin tänne tullut. Kuinka voisin sanoa näille surullisille kasvoille niin törkeitä asioita? Ken ei pelkäisi koskeakseen kovasti kirvelevään haavaan.
Malvinan alakuloisuus tarttui minuunkin; jokainen tietää, minkä vaikutuksen surumieliset hiljaiset naisenkasvot tekevät. Sitä enemmän jos nämä kasvot ovat lemmityn kasvot, joista täytyy erota uskaltamatta kysyä: 'sano armaani, miten sinun on?' — jos meidän täytyy sanoa hänelle kylmästi hyvää yötä ja nähdä, kuinka hän yksinänsä menee huoneesensa, kun ei ole toivoa tai oikeutta saada häntä seurata ja kysyä: 'sano minulle, miksi olet huolissasi?' — Minulla ei ollut rohkeutta loukata häntä. Ja kuitenkin olen seisonut kanunan edessä, mutta näiden murheellisten kasvojen häpäisemiseen olisi vaadittu enemmän rohkeutta kuin sen osaksi on tullut. Minun olisi pitänyt olla paholainen tai peto. — Huomenna ai'on lähettää rahat suoraan Lemming'ille ja kirjallisesti sanoa hänelle ajatukseni siitä. — Jospa tämä nainen vaan ei olisi istunut vastapäätä meitä!
Näin pitkälle Andjaldy luki esimiehensä päiväkirjasta, sill'aikaa kuin tämä yön aikana oli moderatorin luona. Moderatorilla oli nimittäin se rakastettava tapa, että kun hän ei voinut nukkua öisin, kutsutti luoksensa korkeimmat virkamiehet, raatimiehet, polisimiehet neuvotteluun. Jos hän oli huonolla tuulella, antoi hän yöllä valjastaa hevosensa ja lähti paino-hallitukseen, jossa sitten kutsutti kokoon joukottain painoasiamiehet, joiden tuli tarkastaa sanontalehtiä ennen niiden ilmestymistä, ja nosti kauheaa melua niin pian kuin joku oli päästänyt läpi jonkun artikkelin vastustuspuolueen sanomalehdissä. — Harter, joka oli näin pitkälle ehtinyt päiväkirjassaan, sai siis lähteä moderatorin asuntoon. — Andjaldy tietysti ei odottanut hänen palaamistansa, vaan meni levolle niin pian kuin oli saanut tietää, mitä tahtoi. — Seuraavana aamuna tapasi hän taas esimiehensä, joka rupesi puhumaan eilispäivän illasta.