"Ei tähän asti, sillä meillä oli nuo valtiopaperit, Elemér'in perintö; mutta nyt kun käymme oikeutta nuoren herran kanssa, nämä paperit on otettu takavarikkoon, emmekä nyt niinkuin ennen voi jättää niitä vakuudeksi pienistä taskulainoista. Wien'in pankki ei enää lainaa kellekään Unkarissa, eikä anna uudistaa vekseleitä".
"Entäs pankirimme? Kuinka on hänen laitansa?"
"Ah, tuo herra, jolle maksamme 24 prosenttia vekseleistä? Siltä ei saatu hartahimmillakaan rukouksilla muuta, kuin että hän antaa vanhain lainojen pysyä 36 prosenttia vastaan; mutta uusista lainoista ei hän tahtonut kuulla puhuttavankaan, sillä hän sanoo tarvitsevansa jok'ainoan groschenin, kun on ryhtynyt suurenmoisiin asioihin erään kauppahuoneen kanssa Wien'issä".
"Mitä asioita ne lienevät?"
"Senkin tiedän. Useat kauppahuoneet Wien'issä kilpailevat saadakseen hankkia miljonan mittaa siemen-ohria".
"Vaan mitä rahoja hän siihen tarvitsee? Hallitushan rahat antaa sille, joka on toimen saanut".
"Hm, semmoisissa asioissa täytyy suorittaa ennakkomaksuja".
Harter ei ollenkaan voinut käsittää, mitä ennakkomaksuja ne olivat.
"Vaununvoidetta, juomarahaa".
"Vaununvoidetta? Juomarahaa?"