Se paperi, johon tukatit olivat suljetut, oli viidentuhannen florinin arvoinen.
Nyt vasta hän ymmärsi, mitä Harter oli hänelle antanut. Nyt olisi jo ollut myöhäistä antaa ne takaisin.
"Ah niin, nehän ovat omat rahani. En ollenkaan huomannut, että olin käärinyt toiset niihin".
Onnellinen rouva, joka ei huomaakaan, mihin viisituhatta joutuu!
Asiaa ei enää käy parantaminen. Se oli sangen ikävää, un malheur!
Vaan täytyneehän jättää se siksensä.
Näytti siltä kuin hänen 27:stä syntymäpäivästään onnellinen vuosi olisi alkanut Malvinalle. Muutamia päiviä Harter'in käynnin jälkeen Lemming tuli puolisonsa luo jaloudesta loistavilla kasvoilla, rientäen hänelle ilmoittamaan, että tuo kova aika nyt oli ohitse, johon pakko oli syynä ollut. Rahanvartija sai kohta käskyn maksaa armollisen rouvan velat. Ja kuitenkin asia oli vaan kolmannenneksi onnistunut, sillä kaksi kolmattaosaa täytyi jättää kilpailijoille; "mutta tässäkin on tarpeeksi elääksemme suurellisesti".
Malvina ei voinut olla huvittamatta itseään vastaamalla herra
Lemming'ille:
"Minä kiitän; mutta en ai'o enää vaivata teitä".
Tämä ilahutti herra Lemmingiä vielä enemmän.
Tuo suuri voitto, josta Lemming'in tuli kiittää asioitsijaneroansa, vietettiin loistavilla tanssipidoilla. Kaikki paikkakunnan lehdet kertoivat tanssipuvuista ja ranskalaisen ruokaluettelon sisällyksen.