Hän kirjoitutti omalla verellänsä.
"Kirjoittakaa kirje 'mr. Fransis Béltekylle'. Ei, ei, kirjoittakaa 'mylord'. — — Hän on kenties nyt kreivi, hänen teki suuresti mieli päästä kreiviksi — — — siis. 'Dear mylord! Täten annan teille tiedoksi, että tuo lapsimainen nuorukainen, tuo Elemér Harter on kuollut in optima forma. Hän on haudattu 36 lev.-sasteen ja 78 pit.-asteen kohdalla, kahdenkymmenen miehen kanssa yhteisessä hôtel garni'ssa. — — — Testamentti, jonka annoin teille, sen te nyt jätätte tuolle miss'ille, tiedättehän — — — ilmoittaen hänelle, että kevytmielinen nuorukainen on kaatunut sodassa".
Iltarusko ruskoitti hänen kasvojansa, hänen lausuessaan nämä sanat.
"Kirjoittakaa myöskin, että hän ilmoittakoon tuolle miss'ille, että tuo kevytmielinen nuorukainen lähetettiin maailmasta kahden haavan kautta, toinen rinnassa ja toinen selässä. Mutta kirjoittakaa selvästi, että hän sai haavat edestä eikä takaa — — — kirjoittakaa niin miehelle — — — ja tuo mylord on sen sanova miss'ille — — — kirjoittakaa juuri niin, sir, älkääkä leikkiä laskeko, muuten luullaan minun saaneeni haavan selkääni —- — — en kärsi leikkipuhetta tässä kohden. Jos ai'otte huvitella minun kustannuksellani, niin minä kostan — — — kummittelen kuoltuani — — — menen teidän laatikkoihin — — — kätkeyn sänkyynne — — — herätän teitä niin pian kuin nukutte. — — — Hyvä, hyvä, kirjoittakaa vaan mitä olen sanonut — — — minä luen sen sitten — — — sitten myöhemmin, sillä en ai'o antaa pettää itseäni — — — antakaa minun nähdä, mitä olette kirjoittaneet — — — miss Ilonka, jos tietäisitte, että nyt makaan kenkäanturanne alla — — — ette vetäisi pois jalkaanne — — — te odottaisitte, kunnes olen kuollut — — — pitäkää kirjoitustanne edessäni, herraseni — — — mitä olette kirjoittaneet".
Ilta hämärsi. Vanha sotilas piti valmista kirjettä kuolevan silmien edessä, jotka siihen katsoa tuijottivat. Hän katseli kauan, mutta ei hän enää lukenut kirjoitusta — — — muutaman minutin perästä hän ehkä keinui jossakin kukkas-kuvussa tai etsi itsellensä talvi-asuntoa jossakin tyhjässä näkinkengässä.
"Luulenpa, että me huoleti voimme lähettää tämän kirjeen", sanoi toinen lääkäri, laskien kätensä nuorukaisen sydämelle.
"Jätä se kenttä-postille", sanoi toinen vanhalle sotilaalle; "hän on kuollut".
"Tuo nuori mies puhui eräästä neitosesta", vastasi vanhus. "Ehkä panemme hiuskiharan kirjeesen?"
"Tehdään niin, ja kourallisen multaa siitä paikasta, jossa hän veti viimeisen hengenvetonsa".
He panivat todellakin kirjeesen kiharan ja vähän multaa.