Tietysti ei kukaan maailmassa, paitsi Frans Béltekyä, tiedä, että
Elemér Harter on määrännyt Ilonkan perilliseksensä.

Ei kukaan myöskään tiedä, että testamentin-tekijällä oli niin kiiru kuolla. Ainoastaan Bélteky on saanut sanoman siitä.

Ei neiti Ilonkakaan tästä mitään tiedä. Vasta silloin hän on saava tuon hauskan uutisen, kun Frans Bélteky on hänen rakas puolisonsa.

Ilonkalle määrätty perintö korkoineen tekee noin satatuhatta guldenia.

Luulenpa, että tällaiset tuumat pyörivät Frans Béltekyn päässä, kun hän rupesi suosittelemaan neiti Ilonkaa.

Tuon oivan nuoren miehen ei enää tarvinnut valittaa sydämen kouristuksia; ne olivat tykkönään hävinneet. Tanssipitojen toimeenpanijana Louisenbad'issa Osen'issa hän oli vieläkin.

Neiti Ilonka oli sangen mielellään hänen seurassansa. Vaan pintapuoliset nuorukaiset käsittävät tavallisesti väärin noita ystävällisiä silmiä.

Tytöt usein mielellänsä seurustelevat senlaisten kanssa, jotka eivät heidän sydäntänsä koske ja juttelevat heidän kanssansa niinkauan kuin ne ovat läsnä; mutta he eivät kysy, mihinkä ne menevät ja mistä tulevat. — Vaan tuon "oikean" kanssa he eivät niin menettele! Hänen kanssansa eivät he juttele, eikä hymyile. Hän vastaan-otetaan jotensakin äreällä naamalla ja on velvollinen selittämään, millä tavoin hän on loukannut erästä henkilöä. Voi häntä, jos ei hän siihen kykene! Lumoava fsinze repii hänet silloin kappaleiksi, saadaksensa sovittaa nämä kappaleet jälleen yhteen.

Ilonka vastaan-otti siis tätä nuorta miestä sangen iloisesti. Ehkä hän sydämessänsä kiitti häntä siitä, ettei tuo entinen kavaljeri unohtanut häntä tykkönään kodin köyhyyden tähden. Yksi ihminen löytyy siis vielä, joka kunnioittaen tervehtii köyhtyneen perheen tytärtä, kun kohtaa häntä kadulla, ja joka vieläkin niinkuin entisinä onnellisina aikoina lähettää perheelle kutsumuskortteja tanssipitoihin. Niin, tuntien Ilonkan hurjaa rakkautta kirjoihin, hän lähettää hänelle Viktor Hugo'n ja Charles Dickens'in uusimmat teokset alkukielillä.

"Oiva nuori mies", tuo Frans Bélteky. Tämmöinen oli arvattavasti
Ilonkan mielipide hänestä.