Äiti oli kokenut rouva; häntä aavisti, että näillä käynneillä oli totisempi tarkoitus, oli aivan totista ja kunniallista laatua, siitä ei epäilemistäkään. Frans Béltekyn maine oli hyvä ja hänen luonnettansa sanottiin vakavaksi. Kun tuli, aina hän suuteli äiti-rouvan kättä ja kyseli kuinka "herra setä" jaksoi. Semmoisesta siististä nuorukaisesta ei suinkaan voitu luulla, että aikoi varkain viedä sedän ja tätin tytärtä ikkunan kautta pois. No se ei kävisikään laatuun Ilonkan suhteen. Eikä mies itse ole senlaatuinen. Frans Bélteky ei ole niitä miehiä, jotka alkavat asioitansa viettelemällä tyttöjä; hän ei herätä kielletyitä himoja, ei varasta sydämiä eikä murhaa viattomia; tulen sytyttäminen, ryöväys ja murha ovat kaikki rikos-asioita, sen hän varsin hyvin tietää; sentähden hän kauniisti pysyy porvarillisen oikeudenkäyttö-järjestyksen uralla — hän hieroo kauppaa omistajan kanssa, joka tietysti on äiti.
Sivistyneissä maissa tiedämme olevan tapana pyytää tyttären kättä äidiltä — tämä on "sopiva". Siitä asiasta ei tietysti ole kirjoitettua lakia, mutta se on tullut säännölliseksi tavaksi.
Eräänä päivänä rouva Bilágoschi kummastutti Ilonkaa sillä uutisella, että Bélteky täydellä todella oli ilmoittanut hänelle hankkeitansa. Hänellä on todellinen tarkoitus käynneillänsä. Hän käy kosimassa. Ilonka helposti torjui ensimmäisen rynnäkön. Hän osoitti mielipuolena olevaa isäänsä sanoen: "Kun isäni kerran minut naittaa, silloin menen naimiseen".
Rouva Bilágoschi ymmärsi vastuuksen ja sanoi huo'aten: "Sinä olet oikeassa, mitä isästä tulisi, jos sinäkin meidät jättäisit. Sinä yksin pidät hänen henkeänsä vireillä".
Näin tuli välirauha. Vaan pitkä ei se ollut.
Jo seuraavana päivänä, Béltekyn uudistetun käynnin jälkeen, ilmoitti äiti säteillen ilosta, tyttärelleen hauskan uutisen:
"Mikä jalo mies hän on! Hän on minulle ilmoittanut, että jos sinä tulet hänen vaimoksensa, me kaikki tulisimme asumaan teillä. Onneton isäsi olisi silloin läheisyydessäsi, hellä huolenpito ja mukavuus hänet parantaisivat — emme olisi toisistamme eroitetut".
Nyt tarvittiin jo voimakkaimpia vastustus-aineita.
"Äitini, minä en rakasta tätä miestä".
"Rakastatko toista?"