Tämän toisen rynnäkön jälkeen alkoi täydellinen piiritys. Tästä päivästä alkain Ilonka oli piiritetty. Frans Bélteky aikoi nälkään kiduttaa linnoituksen. Kaikenlaisia lahjoamisia koetettiin; pieniä lahjoja, joilla naista miellytetään, hienoa kohteliaisuutta joka tilaisuudessa, lemmen-runojakin muotisanomalehdissä. Bélteky kirjoitti lemmen-runoja "Ilonkalle" — "noille sinisille silmille" — "oi, jos tietäisit". — Ja hän tilasi Ilonkalle sanomalehdet, joissa runot olivat julkaistut.
(— Tunnen kahta lajia lemmen-runoja. Toinen on mehiläisen kaltainen; sen surinaa minä rakastan, minä tiedän, että se on täynnä hunajaa, jota se vie kuningattarelle — olkoon, sitä en vastusta; toinen on hyttysen tapainen, se surisee kaukana ja rukoilee surkeasti saadaksensa pistää jotakuta. Jos se edes pistäisi kohta eikä surisisi korvan ympärillä. — Frans Béltekyn runoja Ilonka luki hyttysten luokkaan).
Näin kului joku aika linnoituksen antautumatta. Silloin käytettiin vieraitten valtojen välitystä.
Kuu Ilonka eräänä aamuna tuli Lemming'ille, otti rouva häntä vastaan sanoen: "tänään ette saa lukea Englannin kieltä minun kanssani; tänään aion minä opettaa teille, mitä ette vielä osaa. Miekkailutunti jääpi myöskin sillensä tänään, mutta kuitenkin aiomme taistella. Istukaa viereeni!"
Ilonka istui sohvaan Malvinan viereen, odottaen, mitä tulossa oli.
"Tapasin eilen teidän oiva äitinne nais-yhdistyksessä".
Bilágoschit olivat nimittäin hätä-ajoista alkaen jäseniä tässä yhdistyksessä. Sen kautta karkoitettiin ainakin hetkeksi ajatukset omasta onnettomuudesta, ojentaessa auttavaa kättä toisille onnettomille.
"Äitini on kertonut sen".
"Mutta hän ei sanonut, että me puhuimme teistä".
"Ei".