"Vaimo itse hankkii toisen tai toisen niistä. Uskokaa minua, ystäväiseni, sillä minä olen molempia koettanut. Ensimmäisessä aviossani en tahtonut näyttää miehelleni, että häntä rakastin. Olin häntä kohtaan kylmä ja saatoin itse hänen rakkautensa sammumaan. Olin kylläksi ymmärtämätöin tekemään elämän helvetiksi sekä itselleni että miehelleni. Nyt olen aivan onnellinen. Minun iloisempi mielialani onnistuttaa itseäni ja toista henkilöä. Mies älköön koskaan saako tietää, että hänen vaimonsa sydän on kylmä, vaikka niin olisikin laita".
"Mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa?" kysyi tyttö kummastellen, ikäänkuin ei olisi käsittänyt viittauksia.
"Tulla vaimoksi!"
Rouva Lemming'in silmät säkenöivät kun hän sen sanoi ja hän jatkoi:
"Ihminen voi sekä hallita itseänsä, että niitä, jotka häntä ympäröivät. Onnellisen avioliiton salaisuus ei ole siinä, että hartaasti rakastamme, vaan siinä, että olemme hartaasti rakastetut. Jos joku ilmoittaisi minulle sen miehen, jota te jumaloitte, niin minä neuvoisin teitä olemaan häntä ottamatta, sillä se olisi onnettomuus; mutta jos minulle mainitaan henkilö, joka jumaloitsee teitä, niin neuvoni on: ottakaa se, sillä se olisi suuri onni".
"Minä kiitän hyvästä neuvostanne, armollinen rouva; mutta minä ai'on odottaa kunnes onnettomuus ja onni sattuvat yhteen".
"Siksikö että löydätte miehen, jota te rakastatte ja joka rakastaa teitä? Semmoisen odotuksen kautta on jo moni kaunis lapsi yhtä siloinen kuin te tullut vanhaksi ryppyiseksi tytöksi".
"Ja noille vanhoille tytöille nauretaan, eikö niin; mutta heidän kohtaloansa ei surkutella".
"Juuri niin. Mutta te, armaani, ette voi tuntea kauheata erämaata noiden onnettomien rinnassa".
Ilonka nousi ylpeästi Malvinan vierestä.