"Paljon kiitoksia, teidän armonne. Minä tiedän kauniimpia".
"Mutta miksi ette minua sinuttele? Miksikä tämä 'armollinen rouva'?"
"Minä olen aivan tottunut pois sinuttelemisesta. Siinä maailman osassa, jossa oleskelin, ei sinutella toinen toistansa. Valtion esimiestä ja puunhakkaajaa puhutellaan samalla tapaa, Jumalaa yksin sinutellaan".
Malvina ajatteli itsekseen: "Nyt hän on olevinaan yankeen tapainen. Jos se on hänen heikko puolensa, niin puhukaamme siihen suuntaan".
"Sanokaamme siis tästälähin 'Master' ja 'Missis!' Muistatteko, hyvä herra, että pois pötkiessänne jätitte minun haltuuni rahoja? Teillä oli 1,000 gulden'ia minun huostassani; siitä olette ottaneet 500, mutta 500 jätitte minun niskoilleni; minä aion nyt käydä oikeutta kanssanne".
"Se on tarpeetonta, rouvani, olen antava takaisin toisetkin 500 ja pyydän teitä jättämään ne herra Ferdinand Harter'ille. Hän tarvinnee niitä kun me päätämme keskinäiset tilimme".
Malvina hämmästyi.
"Tiedättehän, armollinen rouva, että firma 'Harter & Poika' ei enää ole olemassa ja että me ai'omme aloittaa eri asiat — toinen nauhakauppaa ja toinen jotakin toista?"
"Tekö avaatte nauhakaupan?"
"En minä. Mutta Ferdinand Harter kaupittelee nauhoja — nimittäin ritarinauhoja. Minä myyn arvokkaampia kapineita, tuotan luultavasti koneita".