"Tiedättekö, että Elemér Harter on tullut kotia?"
Tämä oli viekas hyökkäys. Ase sattui viattoman tytön rintaan. Tällä kertaa hänen ei onnistunut väistää. Posket kävivät verettömiksi, hän tuli kuolon kalpeaksi, hämmästynyt katse osoitti, että isku oli osannut sydämeen.
"En tiedä mitään", hän änkytti — tietämättä mitä sanoikaan — kalpeat kasvonsa osoittivat, että päätä pyörrytti.
Malvinassa oli kyllin julmuutta tahtoakseen nauttia tästä sielun kuolemantuskasta. Niinkuin romalaisia Messalinoja huvitti häntäkin uhrinsa tuskan näkeminen ja hän kiihoitti sitä tiputtamalla myrkkyä haavaan. — Nyt hän vuorostaan tutki opettajansa taitoa Englannin kielessä. Hän jatkoi lukemista.
Silloin tällöin pisti hän väliin sanasen tuosta toisesta asiasta.
"Hän on palannut, hän ei olekkaan kuollut. Hänestä on tullut kaunis pulska mies. Mutta ylpeäksi ja kylmäksi on hän tullut. Hän ei tahdo ketään nähdä entisistä tuttavistaan. Samana päivänä kuin hän tuli, läksi hän jälleen pois; hän ei tahdo jäädä tähän maahankaan".
Malvina jakeli hänelle näitä tietoja pisaroittain ja iloitsi siitä, että opettaja teki virheitä ehtimiseen. Hänen täytyi turvautua sanakirjaan tavallisimmissa sanoissa, hän etsi R kirjainta G:n edeltä ja kirjoitti toisia kirjaimia kuin oli aikonut, koettaessaan salata sisällistä kuumettansa. Malvina ei suonut hänelle hetkeäkään tointumiseen.
Kun englantilainen tunti oli päättynyt, sanoi hän Ilonkalle:
"Miten teidän on, ystäväni?"
"Ei vaivaa mitään".