"Armas Ilonka. Suo minun sanoa sananen kaikessa ystävyydessä. Bélteky oli tänään mieheni luona ja jutteli, miesten tavan mukaan, kaikenlaista. Minä olen päässyt selville siitä minkätähden liitostanne ei tullut mitään. Älkää pahaksi panko mitä sanon. Te sanotte: 'Minä olen antanut kosijalleni rukkaset', mutta minä tiedän, että kosijalla ei ollut rohkeutta tehdä päättävää askelta. Älkää siitä punastuko, armaani; teidän sijassanne olisi jokainen itsetunnolla varustettu tyttö sanonut samoin kuin te: 'Olen antanut hänelle matkapassin'. Tämä etu meillä, heikolla sukupuolella on. Muuten Bélteky on sangen hyvä ihminen, joka rakastaa teitä paljon ja ainoastaan pelkää avioliittoa sentähden, että hän itse on vasta-alkaja ja te köyhä tyttö. Hän pelkää ett'ei hän voi elää rouvansa kanssa säätynsä mukaisesti".
"Minä uskon sitä, rouvani, enkä sitä ollenkaan pahaksu. Hän on oikeassa".
"Kuulkaa minua loppuun asti. Minä olen keskustellut Lemming'in kanssa ja hän suostui esitykseeni. Hänellä on nyt paljon sellaisia asioita, jotka voivat antaa asian-ajajalle työtä tarpeeksi. Hän ottaa Béltekyn asiamiehekseen ja antaa hänelle hyvän palkan. Hän tarjosi 2,000 guldenia vuodessa".
Ilonkan mieleen muistui, että Lemming kerran oli tarjonnut hänellekin yhtä paljon.
"Mitä teihin tulee, rakas lapseni, niin luottakaa ehdottomasti minuun. Minä toimitan kapiot. Minä rakastan teitä kuin omaa tytärtäni ja me olemme rikkaat. Lemming on voittanut puolen miljonaa tänä vuonna. Teidän kapioita varten olen määrännyt 10,000 guldenia. Oletteko tyytyväinen?"
Ilonka suuteli Malvinan kättä.
"Armollinen rouva, teidän jalomielisyytenne ansaitsee mitä suurinta kunnioitusta. Minua ilahuttaa Béltekyn onni ja minä toivon hänelle sydämestäni kaikkea hyvää — mutta hänen vaimoksensa en tule koskaan".
"Vai niin?" sanoi Malvina kylmästi ja kovasti, ja siinä sanassa oli paljon vihaa ja intohimoa. "No aloittakaamme siis tuntia".
Englantilainen tunti kävi hiljaista kulkuansa, Malvinan puolesta niin huonosti kuin mahdollista. Hän näytti unhottaneen kaikki; Ilonkan täytyi ehtimiseen häntä oikaista. Selvästi nähtiin, että Malviman ajatukset olivat toisaalla.
Kerran kun Ilonka ei voinut kääntää yksinkertaisinta lausetta, kääntyi
Malvina yht'äkkiä häneen päin ja sanoi: