Sokeassa vimmassaan syöksi Malvina tyttöä vastaan, ajattelematta itsensä suojelemista. Noiden herjaussanojen johdosta, jotka olivat saattaneet hänen florettiin tarttumaan, oli hän lujasti päättänyt, julmistuneena arkkienkelinä, jolle on heitetty lokaa silmihin, lävistää tuon jumalattoman sydämen, joka kantoi semmoisia myrkyllisiä ajatuksia.
"Nyt minä teidät tapan!"
Mutta kun hän seisoi teräs kädessä, tointui hän jälleen. Hän mietti. Miesten parissa sitä katsotaan päällikö-kykyä osoittavaksi, kun sydän tyyntyy taistelun hetkenä ja aivot voivat ajatella, silmä valvoa ja käsi toimia, heittäytymättä kuuman veren orjaksi; kun johtaja ei pelästy, pikaistu, katso taaksensa tai raivoa, vaan jää tyyneksi ja hallitsee tapaukset.
Ilontalla oli tämä kyky. Taistelun kuumuudessa hän voitti itsensä. Hän mietti: Jos pistän tämän vaimon kuoliaaksi, tulee asia julkiseksi. Minut haastetaan oikeuteen. Tutkinnon kestäessä täytyy minun ilmoittaa syy, miksi olemme taistelleet. Pitääkö minun vastata miehen tahi äitini tähden? Pitääkö minun häväistä itseäni tai panna äitini kunnia alttiiksi. Ja kuinka voisin sielussani kantaa tietoa vuodatetusta verestä. Jos pääsisinkin oikeudesta vapaaksi, kuinka voisin päästä tuomarista omassatunnossani? En tahdo tappaa tätä vaimoa, vaan saatan hänet aseettomaksi. Kerjätköön silloin armoa jalkojeni juuressa, minulta, jota hän on niin syvästi loukannut, vaikk'en ole koskaan hänelle mitään pahaa tehnyt. Suudelkoon hän tomua kengistäni, sitä tomua, joka oli kamalan loukkauksen todistajana. Sitten häntä ylenkatson ja jätän hänet paholaisten valtaan hänen omassa rinnassansa.
Tämän ajan kuluessa Ilonka ainakin kymmenen kertaa olisi voinut kaataa kilpailijansa, vaan hän ei sitä tehnyt, koetti ainoastaan lyödä aseen hänen kädestänsä. Mutta Malvina piti florettia vakaasti; ja, aavistaen vastustajansa tarkoitusta, teki hän ainoastaan semmoisia pistoksia, jotka saattoivat mahdottomaksi aseen lyömistä hänen kädestänsä.
Kerran, kun Ilonka aikoi lyödä floretin hänen kädestänsä, irroitti Malvina aseensa ja pisti floretin syvään Ilonkan rintaan olkapään kohdalle.
Kun Malvina veti aseensa pois, purskahti lämmin veri haavasta hänen kasvoillensa. Hän päästi huudon, floretti putosi hänen kädestänsä ja hän kaatui haavoitetun jalkojen eteen.
Ilonka seisoi tyynenä ja silmäili ylenkatseella tuota hengetöntä olentoa, jonka kasvot olivat keltaiset kuin vaha; silmät puoleksi ummella, rinta liikkumaton, suu auki, ikäänkuin kuolettava pisto olisi kohdannut häntä. Veri, jota hän itse oli vuodattanut, pani hänet tainnoksiin.
Ilonka riensi pesopöydän luo, jossa aina oli taulaa ja arnicaa, jos onnettomuus tapahtuisi miekkailu-tunnilla. Hän pisti taulakappaleen arnicaan ja pani sen haavaansa.
Hänen kasvonsa vaan olivat hiukan vaaleammat, mutta käyntinsä ei ollut ensinkään epävakaa. Muistipa vielä taittaa molempien florettien kärjetkin ja pistää ne taskuunsa.