Ratsumestari Föhnwald majaili tähän aikaan ratsujoukkoineen jossakin kaupungissa Unkarin alankomaassa.
Kurjuus oli korkeimmillaan. Sieltä täältä jo kerrottiin, että nälkäiset ihmiset harjoittivat ryöväystä. He ottivat mistä saivat.
Eräänä päivänä sai Föhnwald käskyn asianomaiselta päälliköltä lähteä rosvoja takaa ajamaan, sillä sotaoikeus oli julistettu siinä komitatissa, mihin hän oli majoitettu; missä vaan ryöväreitä löysi, metsässä tai kedolla, kylissä tai kaupungeissa, kaduilla tai kellareissa, sai hän ne sitoa tai ampua, ottaa elävinä tai kuolleina. Hän ei saanut säästää ketään niistä, olkootpa puetut nahka-nuttuun tahi sametti-takkiin; jotka piiloittivat ryöväreitä tahi heitä auttoivat, he olivat kohdeltavat samalla tavalla kuin itse rosvot; älköön tehkö mitään eroitusta ylhäisten ja alhaisten, herrain ja talonpoikien välillä; ei armoa kellenkään, olkoon kuka hyvänsä.
"Hauska seutu tämäkin!" ajatteli Föhnwald pistäen käskyn taskuunsa.
* * * * *
Herra Lemming oli tähän aikaan paljon matkoilla. Eipä vaan ilman vaivatta ansaita satoja tuhansia guldenia, asia vaatii kuleksemista siellä ja täällä. Voitto on jaettava moneen osaan, jokainen yksityinen asioitsija osatkoon tullissa säästää mitä matka maksaa! Ja sitten on vaari pidettävä, ett'ei sattumalta valituksia kuulu.
Tämä aika ei ole otollinen valituksille. Jos jonkun moukan päähän pöllähtää valittaminen siitä, että hän on saanut huonoja ohria nisun sijasta, niin hänen esimiehensä kyllä sopivalla tavalla osaavat tukita hänen suunsa. Mitä sanomalehtiin tulee, ei hänen niissä sovi valittaa, sillä toimittaja saisi maksaa semmoisen valituksen 6 kuukauden, jopa koko vuodenkin vankeudella. Että moista sanotaan "yllyttämiseksi", sen jo tietävät sanomien kirjoittajat ja ovat varoillansa sotaoikeuksien suhteen. Jos siellä täällä löytynee joku mittamies, joka luulee häntä kiitettävän vaivasta, jos jonkun talonpojan tähden, joka on pulaan joutunut, lähtee Osen'iin valituksia tekemään, niin hän kyllä saavutetaan tiellä ja tehokkailla syillä hänen mielensä muutetaan; jos hän on kuuro kauniille esityksille, annetaan hänen eksyä siihen metsään, jota sanotaan virastoksi, kunnes hän viimein tapaa oikean miehen, jolle voi ilmiantaa sydämensä vihan siitä tavasta, millä kohdellaan kurjaa nälkäistä rahvasta. Tämä oikea mies, joka kuuntelee hänen valituksiansa loppuun asti, on Ferdinand Harter. Noita asioita ei tarvitse murehtia, hän on ne kyllä auttava. Jos löytyy mies, joka on niinkin viisas, että kulettaa täyden valitus-säkkinsä aina Wien'iin asti, hänpä vasta on onnen porteille joutunut! — Siellä kohotetaan olkapäitä, pannaan numero valituskirjaan ja lähetetään se sitten asianomaisia mutkateitä — Ferdinand Harter'ille, hänen ankarasti tutkittavaksi. Ja nyt voi valittaja olla aivan huoleti, sillä asia on nyt miehen käsissä, joka on hankkiva hänelle oikeutta. Malttakoon nyt kauniisti mieltänsä.
Herra Lemming'illä on siis täysi työ kunnialla täyttäessään luottamustoimensa.
Eräässä suuressa maaseutu-kaupungissa Unkarin alankomaassa jaettiin tähän aikaan siemenjyviä; kylvöksi ne olivat myöhästyneet, mutta valtio oli pitänyt huolta siitä, että jyviä hyvillä ehdoilla jaettaisiin hätäyntyneille edeltäpäin ruoaksikin; nyt antavat velkakirjan viidestä guldenista jyväpuolikosta, jonka saavat; elonkorjuun jälkeen voivat he, korjattuansa kolme ja puoli kertaa sen verran, helposti massaa velkansa.
Tässä kaupungissa asui yksi Lemming'in toimitusmiehistä, nimeltä Hameter eli Hamster — minun puolestani olkoon hänen nimensä mikä hyvänsä.