Ja niin he tekivätkin.
Tell ja Böschke jätettiin jälelle. Tuo uskollinen tyttö, joka kantoi kapineet höyrylaivalle, seisoi rannalla ja katsoi heidän jälkeensä niin kauan kuin vähänkin näkyi höyrylaivan savua; sitten kääntyi hän pois, sanoen:
"Ja nyt menen minäkin hakemaan — Nazareneja".
19 Luku.
Sotamies, joka vangitsee rosvoja.
Ei kukaan kysellyt tuota tuntematonta tyttöä, hän sai kadota, sai joutua vaikka perikatoon; tuo tunnettu vallas-nainen jäi tappotanterelle suosittuna kaunottarena, jonka ympäri nuoret telkkarit liehakoivat ja jota nuoret runoilijat ylistivät runoissaan. Ei kilpa-ajoja eikä tanssipitoja voitu pitää keisarillisessa kylpypaikassa hänen puvuistansa kertomatta. Eräs herkkäluontoinen kroniköri on sittemmin kertonut, että hänellä viimeisissä iltahuveissa oli niin kauniit helmet, jotta helmisimpsukan kyyneleistä ei voi kauneimpia muodostua.
Aivan oikein herra uutisten-onkija! Ne olivat syntyneet tuon suuren simpsukan kyyneleistä, joka ei voi elää jos se otetaan kuorestaan; sinäkin, mun unkarilainen kansani, olet tuon simpsukan kaltainen, joka kärsiessään synnyttää helmiä.
Jok'ainoa yksityinen helmi tuon ihanan naisen kaulassa oli syntynyt miljonista kurjuuden kyyneleistä, lasten kyyneleistä, jotka turhaan olivat leipää kerjänneet, vaan jotka eivät nyt voineet mitään leipää saada, koska se nyt helmenä helskyi ihanan naisen kaulassa.
Loista sinä helminesi kaunis amatsom!
* * * * *