"Menkää piiskurin luo, sotaoikeus on määräävä rangaistuksenne".
"Minä tiedän sen, herra ratsumestari", vastasi leipuri, "leipä ei ole onnistunut, sen myönnän itse; mutta enhän minä muuta voinut kuin leipoa niistä jauhoista, jotka mylläri tänne lähetti".
"Teidän oli vika kun näitte että jauhot olivat huonoja, ettekä kohta sitä ilmoittaneet. Te voitte puolustaa itseänne oikeuden edessä".
Leipuri jätettiin piiskurin haltuun ja kaikki menivät myllärin luo.
Paitsi leivottua corpus delicti'a otti Föhnwald pussillisen jauhoja mukaansa.
"Mitä suvaitsette, herra?" kysyi mylläri tavattomalta vieraalta.
"Minä suvaitsen vangita teidät, koska olette valinneet tämmöisiä jauhoja sotamiehilleni".
"Minä en voi jauhattaa muita vehniä kuin mitä minulle annetaan. Teidän muonakomisariuksenne on lähettänyt minulle huonoja itämäisillään olevia vehniä. Jokainen jyvä on pilauntunutta tavaraa jostakin haaksirikkoon joutuneesta laivasta".
"Saatatte olla oikeassa muonakomisariuksen suhteen; mutta minä vangitsen teidät yhtäkaikki. Istukaa vaunuhun".
"Menen, herrani. Minua on jo soimattu aivan toisistakin asioista ja olen saanut kärsiä paljoa kummallisemmistakin asioista; mutta kun niihin väsytään, pääsen minä kohta vapaaksi jälleen".