"Minä se olen; istukaa".
"En istu. Meidän keskinäiset asiamme eivät ole sitä laatua. Olen ratsumestari Föhnwald, tämän paikkakunnan ratsuväen päällikkö. Eilen sotamieheni valittivat saaneensa leipää, jota ei käy syöminen. Minä tutkin asiaa ja huomasin, että valitukseen oli syytä; tutkimukseni johdosta vangitsin leipurin, myllärin ja muona-komisariuksen; äsken otin myös vero-komisariuksen takavarikkoon. Kaikki ovat syylliset".
"Diable", mutisi herra Lemming juoden viimeisen teepisaran.
"Ne kaikki eivät voineet kieltää. Todistukset ovat minulla mukanani, leipää, jauhoja, vehniä. Mitä viimemainituista on jäänyt, vartioidaan ja makasini on sinetillä suljettu".
Herra Lemming rupesi lyömään löysää munaa rikki.
"Ja mitä ai'otte tehdä kaikilla noilla ihmisillä, jotka noin näppärästi olette nipistäneet?"
"Kaikkia ei ole otettu vielä".
"Perhana! Onko niitä enempikin? Ja kun kaikki ovat ko'ossa?"
"Silloin vien ne Osen'in maaherravirastoon ja nostan semmoista melua että puoli maailmaa on sen kuuleva".
"Ja, jos uskallan kysyä, mitenkä koko tämä historia, jota herra ratsumestari hyväntahtoisesti on minulle kertonut, mitenkä se minua koskee?"