"Sitä en itsekään tiedä".
"Ettekö aavista mitään?"
"Arvattavasti sentähden, että rouva Lemming'in meno-arvio pidettävässä tutkinnossa on antava selvitystä miehen kieveltämisistä. Tästä vertaamisesta toivotaan varmoja päätöksiä".
Ferdinand Harter oli melkein kuin halvautunut.
"Hyvä, joudu hakemusta viemään, ja koettakaa niin pian kuin mahdollista saada puhua Lemming'in kanssa. Sitten etsikää minua asunnostani — älkäättekä täältä enää".
Andjaldy pisti hakemuksen taskuunsa ja lähti pois suuren virkasalin kautta. — Kanslian esimies kysyi häneltä hiljaa: "Millaisella tuulella herra valtioneuvos on? Voiko nyt mennä hänen puheillensa?" Andjaldy vastasi: "Herra valtioneuvos on niin vimmastunut, että jokainen tekee hyvin, joka ei tänä päivänä tule hänen eteensä asioiden tai valitusten kanssa".
Muut virkamiehet siirtyivät kauniisti takaisin paikoilleen, silmäillen perä-ovea, tulisiko tuo pelätty mies ulos antaakseen alhaisempain virkamiesten tuntea hänen huonon tuulensa painoa, mutta tuo pelätty ylimys hiipi sill'aikaa pienen takaoven kautta ulos. Viralliset lehdet eivät tule julkaisemaan hänen jäähyväis-puhettansa, niinkuin julkaisivat sen, minkä hän piti virkaan astuessaan. Alhaisemmat virkamiehet eivät tule jäähyväisille hänen luoksensa virkapuvuissa ja kasvoillaan valenaamat, jotka muistuttavat unkarilaisia sankareita. Portinvartija ei ole tekevä hänelle kunniaa suurella nuppusauvallansa kun hänen vaununsa viimeisen kerran pyörivät pois. Hiljaa, muuria myöten hiipien, tuo mainio mies rientää katuja myöten ja koettaa päättää vastaan-tulevien tervehdyksistä, kääntävätkö pois kasvonsa vaiko tervehtivät: "hän ei vielä tiedä mitään" — "hän jo tietää jotakin".
21 Luku.
Sopimus.
Jo k:lo 1 aikana päivällä sai Harter kokea että Andjaldyn antamat tiedot olivat luotettavat. Hänen palvelijansa ilmoitti polisineuvoksen.