"Herra valtioneuvos on hyväntahtoisesti antanut noille muille kehoittavan esimerkin".
Harter viivytti vastausta.
"Minä puolestani en ole koskaan uskonut sitä Lemming'istä; hän on kuitenkin vanha ystäväni, en ole voinut sallia hänen hukkua tuon onnettomuuden tähden".
"Sehän oli hyvin jalomielisesti tehty teidän armonne puolelta, kun tietää rouva Lemming'in antaneen teille kieltävän vastauksen".
Harter koetti niin pian kuin mahdollista päästä tästä keskustelusta, niinkuin ahtaista saappaista.
"Minun aikomukseni on kokonaan vetäytyä pois valtiolliselta taistelukentältä. Ja sen lyhyen ajan, jona minulla vielä on jotakin sanomista, tahdon vaikuttaa niiden eduksi, jotka ovat minulle läheisiä. Ensiksikin Lemming'in. Pääsköön se raukka, olemmehan usein juoneet teetä yhdessä. Ihminen ei unohda semmoista".
("Hirtettäköön hän kernaasti minun puolestani", oli sama mies sanonut eilen, ajatteli Andjaldy!)
"Teidänkin eduksenne olen vaikuttanut, rakas Andjaldy!"
"Minunkin?" kysyi kirjuri painaen alihuulta hampaita vasten.
"Niin, koska en enää mihinkään virkaan rupea, ette tekään enää voi jäädä kirjurikseni".