"Älä kuuntele käärmettä ollessasi paratisissa".
"Kunnianhimo on minun käärmeeni. Sitä en kiellä. Minua ilettää se ajatus, että niin moni raukka, niin moni puoli-ihminen on minua ylhäisempi ja kantaa arvonimiä, joita heiltä kadehdin ja joita kantamaan minussa oikea mies olisi. Toinen valehtelee olevansa mies, toinen sanoo olevansa valtioviisas, mutta minussa on tuo onnelliseksi saattava sydän ja luomis-kyky. He katselevat minua kuin lasta, jonka askeleita ohjaavat, ja kuitenkin minä olen mies, he ainoastaan valenaamoja, joidenka taakse minä kätkeyn".
"Onhan siinä tarpeeksi että kaksi sitä tietää. Toinen olet sinä, toinen minä".
"Ei, siinä ei ole kylliksi", huusi mies innoissaan. "Minä tahdon nyt vihdoin viimeinkin näyttää maailmalle, mitä minulla on. Nautinnon salaisuus minua vaan janottaa eikä sammuta janoani. Kuule minua, minä puhun totisesti. Oudot ajat ovat tulossa ja ne eivät ole otollisia tämän päivän mahtaville. Puhdistava myrsky on niitä maahan ravistava kuin pilautuneita omenia puusta. Toiset ajat vaativat toisia ihmisiä, ja minä tunnen itselläni olevan sen voiman ja sen ky'yn, joka on minua nostava sillä uudella aikakaudella vielä korkeammalle, kuin ne, jotka nyt minua ylenkatsovat. Nuo kurjat luulivat minua kannattavansa, vaikka minä kannatin heitä. Minä autoin heitä ylös, käyttääkseni heitä sitten portaina siihen korkeuteen, josta he ovat pudonneet. Ja minkätähden haluan kukkuloille päästä? Mitä sieltä pyydän? Sinua tahdon omakseni voittaa. Tahdon ympäröidä sinua loistolla ja kunnialla, jota et ole tähän asti nautinnut. Tahdon sinua vaimokseni".
Nainen nauroi ääneensä: "Ha ha, ha! etkö pelkää minua?"
"Niin, minä tahdon että eroat miehestäsi, joka sitä paitsi ei sinusta huoli. Ole minun tykkänään ja ijäksi minun. Älä naura minulle. Minä en ole hullu enkä juopunut. Älä luulekkaan pääseväsi minusta, pikemmin hoikka vartalosi taittuu sormieni välissä kuin sinä pääset minusta. Kuule mitä sanon sinulle. Minä en ole niin köyhä kuin luulet. Minulla on tarpeeksi omaisuutta, salliakseni sinun elää ylimys-naisena. Jolle sallimus on suonut järkeä ja narrin isännäksi, hän voi tulla rikkaaksi, ja minulla on älyä hankkimaan uutta omaisuutta jos sinä ensimmäisen tuhlaat. Eroa miehestäsi ja tule vaimokseni".
Näin sanoen syleili hän Leonaa niin rajusti, että tämä pyrki vapaaksi.
Sitten hän taas hellästi hiipi hänen luoksensa ja sanoi huo'aten:
"Minä lemmin, minä jumaloitsen sinua silloinkin kun olet katkera, mutta vielä enemmän sinua rakastan kun olet lempeä. Viini tekee sinut tavallisesti katkeraksi! Sytytä lamppu teekyökin alle. Tee on sinua rauhoittava".
Ja Tihamér sytytti teekyökin alla olevan lampun.