Harter oli erittäin puhelias sinä päivänä.
"Ajatelkaappa, mikä bonne fortune minulla oli tänään. Tullessani kotiin, löysin minulle lähetetyn kirstun; sen avattuani, näin siinä oivan Venus-kuvapatsaan Carraran marmorista".
Klubin-jäsenet totisina vakuuttivat, että se oli oiva lahja.
"Varmaankin on sen joku nainen minulle lahjoittanut".
Sitä katsottiin sangen luultavaksi.
Eräs kirje Malvinalta, kirjoitettu edellisenä päivänä, vahvisti Harter'issa sen luulon; kirjeessä tuo kaunis rouva ilmoitti Harter'ille, että hän sinä viikkona oli tekevä mitä tarpeellista oli uskonnon muutokseen, ja että hän sitten kohta jättää Lemming'in talon sekä Wien'in ja palajaa Pesth'iin.
Ferdinand Harter jutteli vielä enemmänkin:
"Tietäkää että poikani Elemér on tullut mielettömäksi; hän naipi englantilaisen komediantti-naisen, ja voidaksensa sitä tehdä, muuttaa hän nimensä ja rupee commis voyageur'iksi!"
"Teidän sopii ottaa hänet 'rakkauden narrien' kirjeen-vaihtajaksi".
Kaikuva nauru seurasi näitä sanoja; Harterkin nauroi.