Mies parka! hän luuli pojallansa naurettavan.
* * * * *
Yö-junassa Harter riensi Wien'iin. Tärkeämmäksi hän katsoi tuota asiaa
Lemming'in luona kuin tilintekoa julkisista kassoista.
Tultuansa aamulla Wien'iin, hän ainoastaan pukeutui toisiin vaatteisin ja meni kohta Lemming'in luo.
Pankiri kuivalla kohteliaisuudella vastaan-otti tuon suuren herran; ei ollut kylmä eikä lämmin.
"Herrani", sanoi Harter, "te tiedätte minkätähden olen tullut. Rahat, jotka olette minulle lainanneet, on minulla muassa, maksaakseni ne takaisin".
Hän otti esille arkkusen, jossa oli kymmenen tukkua, 500 tukatia jokaisessa.
Pankirin kasvoissa ei näkynyt hymyäkään; hän sanoi ainoastaan: "se on hyvä".
"Olkaa hyvä ja laskekaa".
"Se on tarpeetonta, kun kunnia-velka maksetaan".