"Meillä ei ole mitään kirjallista, eikä siis ole paperia vaihtaa".
"Aivan oikein".
"Erityisistä syistä en ole lukenut mitään korkoja".
"En huoli tarkastaa näitä syitä, ne ovat varmaankin hyvin pontevia".
Ferdinand Harter tunsi kaikissa hermoissaan sangen ikävää ja pistävää tunnetta, kun tuo pieni luuranko-ihminen häntä katseli kylmillä silmillänsä. Tuo katse häntä sähkeytti.
Hän koetti päästä hänen läheisyydestänsä pois.
"Ja nyt, herrani, olemme kai kuitit".
Pankiri katseli häntä yhä edelleen äänettömänä ja samalla sähkeyttävällä katseella eikä vastannut mitään.
Harter odotti jotain sanaa Lemming'in suusta.
Kun pankiri uppiniskaisesti pysyi äänettömänä, oli Harter viimeinkin pakoitettu lausumaan sen sanan, jota oli odottanut.