"No mitä arvelette, mitä vastausta luulette minun saaneeni?"
Andjaldy nostahutti olkapäitänsä kääntäen kasvot sivulle päin.
"Se on minulle aivan yhdentekevä; eihän asia minua koske".
"Te saatte kuulla vastauksen häneltä itseltään".
Lemming avasi oven ja Malvina astui sisään.
Tuo ihana nainen oli jo ratsupukuun puettuna. Hänellä oli pitkä ruumiinmukainen silkkihame, kapea pitsikaulus, punanen kaularosetti, päässä kurjensulalla koristettu hattu ja kädessä kepeä ratsuraippa. Toisessa kädessä piti hän ratsuraippaa ja kannatti toisella pitkät liepeet, jotta alushameen hienot ommellukset pääsivät näkyviin. Rinnassa oli hänellä vihkonen orvokkia ja hiukset valuivat kiharoina alas hartioille.
Hän oli tavattoman kaunis. Mutta vielä kauniimpaa oli se häneltä, että hän niin ystävällisesti puhutteli herra Andjaldya.
"Hyvä Andjaldy, tehkää hyvin ja viekää terveiset herra Harter'ille, että ilolla myönnyn hänen jaloon esitykseensä".
Hän sanoi vaan nämä sanat kirjurille ja riensi taas pois.
"Hyvästi, hyvästi".