E-text prepared by Tapio Riikonen
TEODOR DALNOKI
Kirj.
Mauri Jokai
Suomentanut Unto.
Otto Andersin, Pori, 1902.
Otto Andersin'in kirjapainossa.
I.
Hurskaat jesuitti-isät olivat kokoontuneet luostarinsa refektorioon [ruokasali luostarissa] pitämään salaista neuvottelua. Käsiteltävä asia oli varmaankin erittäin tärkeätä laatua, sillä, mitä enempi sitä pohdittiin, sitä mukaa neuvottelevain äänet tulivat yhä korkeammiksi, liikkeet vilkkaammiksi, kasvot punottavimmiksi; latinaiset puheenparret risteilivät toisiaan vastaan kuin terävät miekkailusäilät. Vihdoinkin priori [luostarin esimies] teki mahtisanallaan lopun tuosta kinastelusta. Hurskaat isät istuutuivat olkapäitänsä kohotellen jälleen korkeihin tamminojatuoleihinsa ja katselivat sanaakaan sanomatta eteensä, ikäänkuin olisivat olleet hyvinkin tyytyväisiä esimiehensä ehdottamaan ratkaisuun.
Mitä asiaa olivat sitte nuo kunnioitettavat herrat semmoisella innolla ja niin kiihkoisasti riidellen käsitelleet? Sen saamme seuraavassa tietää aivan yksinkertaisella tavalla.