— Puhut mielettömiä! — ärjäsi Juhana-herra.
— Olisihan armolliselle herralle yhdentekevä, vaikka puhdasta paperia pantaisiin eteenne, ettehän niitä kumminkaan katso lävitse. Tiedätte, että teiltä varastetaan, pitääkö vielä tietää, paljonko on varastettu?
— Vai sinä lurjus minulle tuollaisia puhut? Kiusallakin tarkastan kaikki tilit, ja sinä saat koko ajan seisoa selkäni takana.
— Minä syön kaikki tilikirjat, jotka armollinen herra tarkastaa, — mutisi vanha palkollinen.
— Pidä suusi kiinni, tiuskasi Juhana-herra.
Paavo nosti nyrkkinsä suun eteen ja mutisi sormiensa lomitse:
— Jo pidän.
Päättäväisenä otti Juhana-herra käteensä päällimmäisen tukun, jossa olivat pehtorin, Juhana Kárltón, laskut, ja rupesi niitä selailemaan, kunnes huomasi, ettei hän tullut hullua viisaammaksi, jonkatähden hän sysäsi paperit herra Pietarin eteen, joka heti löysi niistä sisällyslistan.
— Tässä on Kakadin tiluksen menneenvuotiset tulot ja menot.
Kuulkaamme mekin. Tosin on se vähän ikävää, mutta opimme tietämään, miten Nabobin tiluksia hoidetaan.