— Pyydän tuhannesti anteeksi sanoistani, mutta minun on sisällinen pakko näin puhua.
— Onko nainen nuorikin?
— Aivan armollisen rouvan iässä.
— Ja elää onnellisessa avioliitossa? — virkkoi Fanny enemmän itsekseen kuin kysyen.
— Elää niinkin, vastasi Varga. — Ei todellakaan löydä monelta matkalta toista niin sopivaa paria kuin hän ja armollinen herra, kreivi Rudolf Szentirmay. Hän on jalo mies! Kaikki ihmettelevät hänen älyänsä ja jaloa mieltänsä! Koko maa ylistää häntä. Hän on matkustanut paljon ulkomaillakin, missä hän tuli vaimonsakin tuntemaan. Sanotaan hänen olleen elämään kyllästyneen, mutta tultuansa tuntemaan vastaisen puolisonsa, neiti Flora Eszékin, tuli hänestä ihan toinen mies. Vaimonsa kanssa tuli hän Unkariin, ja lukuunottamatta jaloa kreivi Tapani ——iä, jota Jumala auttakoon kaikissa toimissa, on tuskin isänmaan miestä, joka vähässä ajassa olisi niin paljon tehnyt hyvää isänmaalle ja ihmiskunnalle. Jumala on häntä palkinnut, sillä suurin aarre, perheonni, on tullut hänen osalleen niin runsaassa määrin, että se on puheenparreksi tullut; ja kun näkee heidät yhdessä, on taipuvainen luulemaan, että heille on paratiisi jo täällä maan päällä auennut.
Fannyn rinnasta nousi ehdoton huokaus.
Samassa kuului vaunujen jyrinää pihalta. Tuli varmaan vieraita. Ulkoa kuului myöskin kiireisiä askelia sekä Juhana-herran ääni ottaessaan vieraita vastaan. Hetkisen perästä astui kamaripalvelija Martti rouva Kárpáthin huoneeseen ilmoittaen:
— Armollinen rouva kreivitär Flora Szentirmay synt. Eszéki!
Ilon ja hämmästyksen tunteilla odotti Fanny vieraan tuloa. Minkä näköinen hän lienee?
Nuoren rouvan sydän sykki, kun askeleet lähenivät kamarin ovea ja hän kuuli Kárpáthin innokkaasti keskustelevan vieraan kanssa. Nyt aukeni ovi.