Ammattilainen vitkasteli kainosti, jonkatähden Tapani-niminen nuorista miehisiä pisti kätensä hänen kainaloonsa ja veti hänet luoksensa.
— Emmehän vain pidättäne teitä jostakin työstä?
— Ette, hyvät herrat, tänään on juhlapäivä, tänään emme tee työtä.
— Mutta emmeköhän estä teitä tapaamasta ketään? kysyi Tapani hymyillen.
— Ette niinkään, vastasi ammattilainen. Minun on tapana käydä tänne joutoaikoina.
— Mutta eihän tämä ole mikään miellyttävä seutu.
— Viinimyymälät tosin ovat kaukana täältä, mutta täällä on erään suuren miehen hauta, miehen, jonka teoksien lukeminen voittaa kaikki huvit, sillä nuo teokset ovat niin kirjoitetut, että sivistymätönkin voi niitä ihailla. Ehkä tunnettekin ne? Yksinkertaisiapa kysynkin! Näin sivistyneet herratko eivät tuntisi Jean Jaques Rousseaun teoksia?
— Rousseaun hautaako teillä on tapana käydä katsomassa?
— Rousseausta pidän paljon. Hänen kirjansa olen lukenut satoja kertoja läpi ja joka kerta olen niistä löytänyt uusia ihania kohtia. Hänen sanojensa todenperäisyyden olen itse kokenut; kun joku suuri aate tuli mieleeni %ai joku seikka suututti minua, otin Rousseaun käsiini ja tyynnyin sitä lukiessani. Näin juhlapäivinä on tapani ollut tulla tänne. Istun yksinkertaisen muistopatsaan juurelle, joka on pystytetty hänen kunniaksensa, otan kirjan esille, ja silloin tuntuu kuin puhelisin hänen kanssansa. Tulin jo varhain aamulla ja olen kotia menossa.
Rudolf keskeytti hänen puheensa, ohjaten keskustelun aivan toiselle suunnalle.