— Vai niin! Tiedätte siis, kenen työtä se on! Sanokaa minulle, että muutkin saisivat tietää.
— Tuolla hän seisoo keskellä ensi riviä; helposti hänet tuntee, sillä hänellä on yllään omituinen, nauhoilla koristettu takki, jommoista ei täällä käytetä.
Abellino suuntasi sinnepäin kiikarinsa.
— Bon dieu! (Hyvä jumala). Kuka hitto se on?
Rudolf vastasi tyynesti:
— Herra nikkarimestari Gaudcheux'n kisälli.
— Va t'en (mene tiehesi!) ärjäsi Abellino suutuksissaan ja meni ulos loosista.
— Ei maksa vaivaa puhua hänelle totta, lausui Rudolf luoden silmänsä jättiläisten loosiin, missä näköaseet olivat kovassa toimessa, jotta keksittäisiin joku tuttu vihollisten leiristä. Mutta turhaan! Salaisuuden perille ei päästy!
Sillä välin riensi Abellino herra Oignonin luo. Rappusilla hän kohtasi tämän. Mies sanoi nenänsä vuotavan verta.
Mutta Abellino tarttui häntä kaulukseen.