Mutta kaikkia näitä mainitessamme meidän ei tule herättää hänestä epäilyttäviä ennakkoluuloja. Hän ei ollut muotinaisia eikä helposti luoksensa päästäviä. Hän oli siveellisyyden ja ankarimman siveyden esikuva — afganilaisten käsitysten mukaan.
Meidän täytyy siis saada selkoa noista afganilaisista käsitteistä.
Afganien lakikirjan naimiskaaressa on hyvin vähän lemmenliittojen virallista puolta koskevia määräyksiä. Koko meno on seuraava: kun mies mielistyy johonkin vapaana olevaan naiseen, lähettää hän tälle vyönsä, ja jos nainen pitää tämän sekä lähettää omansa sijaan, on avioliitto valmis. Kun nainen sitten esiintyy jonkun miehen vyö uumalla, tietää jokainen hänen olevan naimisissa eikä enää vapaana. Miehen pitää antaa joku pieni lahja bonz'ille, jotta tämä siunaisi heidät.
Avioero tapahtuu samoin ilman pitkiä mutkia. Kun jompikumpi ei enää hyväksy liittoa, riisuu hän vyön yltänsä ja lähettää sen entiselle omistajalleen, ja niin ovat he kumpikin vapaat. Molemmat saavat taas ruveta hakemaan uutta aviopuolisoa ja voivat tehdä täten niin usein kuin haluavat. Mutta onneton se nainen, joka kantaessaan toisen miehen vyötä uumallaan antaa vieraan koskettaa kättänsä. Afganilaisten tavat ovat ankarat! Sellainen nainen on avionrikkoja. Hän joutuu elävältä haudattavaksi, ja tulevassa elämässä suurihampainen Talihameha on repivä hänet tuhansiksi palasiksi, joista jok'ainoa erikseen on tunteva saman tuskan kuin koko ruumis yhteensä maan päällä saattoi tuntea.
Näitten hurskaitten siveyskäsitteitten mukaan oli Chataqvela täydellisin kaikista naisista, jotka ovat syntyneet Davalaghirin vuoristossa.
Hänen ensimmäinen miehensä oli eräs englantilainen eversti, joka toi hänet Lontooseen. Mutta täällä nai eversti lordin tyttären, annettuansa Chataqvelalle laillisen eron mainitsemiemme sääntöjen mukaan.
Tästälähin oli Chataqvelalle suuresti suosiollinen Siov, afganilaisten lemmenjumalatar, jolla sanotaan olevan kaksitoista korvaa, jotta hän kuulisi kaikkien häntä rukoilevien huokaukset.
Kahden vuoden kuluttua ei ollut sitä kuuluisaa miestä, jonka vaimona hän ei olisi ollut. Chataqvela oli ankarasti uskollinen kullekin heistä sekä siveellinen, siksi kunnes näki hyväksi ottaa laillisen avioeron.
Sittemmin seurasi hän erästä kreikkalaista sankaria Hellaan maalle ja taisteli hänen kanssaan urhoollisesti turkkilaisia vastaan. Täällä tuli hän sodan aikana tuntemaan innokkaan runoilijan, Byronin, ja eroten edellisestä miehestään lahjoitti hän tälle monia vaiheita kokeneen vyönsä. Runoilijan kanssa palasi hän Lontooseen.
Tuskin pari viikkoa sitten hän tuli Britannian pääkaupungista Pariisiin, ja täällä jo kaikki hänestä puhuivat. Hänen kauneutensa oli tavaton, hänen omituisuutensa viehättävä.