— "Seis!" huusi hänelle Bräuhäusel; "mihin matka?"
— "Talliin", vastasi Kampós herra viattomasti.
— "Mitä sieltä sydänyönä etsitte?"
— "Minä olen huoneenhaltia. 'Oculus domini saginat boves' (isännän silmä lihoittaa karjaa), tietänette. Mutta nyt ei enään ole yö, sillä aamu jo koittaa."
— "Mikä aamu? Kello kolme keski-yön jälkeen."
— "Sehän juuri on aamulla. Talonpojilla se on byroosen-menon tunti."
— "Ei mitään viisastelemista! Te tulette kanssamme. Ottakaa mukaanne aution kastellin avaimet. Herra Mikucsek[47] kahden miehen kanssa seuraa teitä."
Herra Mikucsek oli laiha, pitkäkaulainen mies; hänen sääriensä ympäri liehui ahdas, nuuskan-värinen talvilevätti, jolla hänen olisi ollut kovasti vilu, jos ei iso, kirjava villahuivi olisi häntä suojellut; vaan tuskin hän nytkään aamukylmältä sai suutansa suljetuksi.
— "No, tulkaa vaan perässäni, amice!" viittasi hänelle Kampós herra, jolla oli herkeämätön halu juuri sillä hetkellä sytyttää piippuansa ja sitä varten tuluksilla tulta iskeä, joll'aikaa nuot kunnioitetut herrat seisokoot pakkasessa.
Herra Mikucsek oli kuitenkin kaikkialla hänen kintereissään. Käsilyhdyn avulla löydettiin avainkimppu ja sitte lähti koko vartiojoukko liikkeelle kastellia kohti: edellä herra Bräuhäusel, välissä Kampós herra vilusta vapisevan Mikucsek'in kanssa sekä perässä ja ylt'ympäri aseellisia santarmeja.