Nyt astuttiin alas kellariin. Muutamia tyhjiä tynnyreitä venyi siellä vielä lahonneilla aluspuilla; näitten pohjat avattiin ja sisällys havaittiin viran puolesta sangen ummehtuneeksi ja paitsi sitä kokonansa tyhjäksi.
Mutta herra Mikucsek on käytöllinen mies. Kellareita ei saa tuolla tavoin tutkia. Hänen käskystänsä täytettiin yksi tyhjä tynnyri vedellä; sitte se vieritettiin alas, pohja lyötiin ulos ja tynnyri käännettiin ylös alaisin, jotta vesi yhtä haavaa joka taholle juoksisi. Tämä tehtiin sitä varten, että jos johonkin paikkaan kellarissa jotakin olisi alas kaivettu, se paikka pikemmin imisi veden sisäänsä, kuin muu kovaksi tallattu maapohja, ja siten ilmaisisi kätköpaikan.
Tutkimuskunta nousi siksi aikaa aluspuille seisomaan, jottei vesi ehkä pääsisi juoksemaan heidän saapasvarsiinsa.
Kampós herra, kahden miehen välissä vartioituna, katseli vaan hymyhuulin tätä viekasta toimitusta.
Silloin rupesi yht'äkkiä vesi juoksemaan juuri siihen paikkaan, jossa
Kampós herra seisoi, ja selvästi syvenemään kuoppaan väleen katoomaan.
— "Tuossa on! siinä se on!" huusi yhtähaavaa kolme miestä ja herra Mikucsek teki innoissaan semmoisen poukauksen, että vaipui nilkkaluuhun asti rapakkoon. "Pois siitä! Lapiot tänne!"
Tämä "pois siitä" oli nähtävästi lausuttu Kampós herralle, joka oli saattanut itsensä suuressa määrässä epäluulon-alaiseksi sen kautta, että seisoi juuri tuon vaarallisen paikan päällä, ikäänkuin olisi tahtonut sitä ruumiillaan peittää.
— "Lapiot tänne!" Aluspuut nostettiin syrjälle ja ruvettiin kiireesti kaivamaan.
Herra Mikucsek kiversi ylös housunsa, voidaksensa seisoa likempänä.
Jotakin kilahti.
— "Ahaa! Tässä on jotain!" Kampós herra itsekin oli utelias tietämään, mitä siihen lienee maahan kaivettuna.