— "Te näette, että minä jo olen vaarasta päässyt; lipas on kädessäni; en ole minkään kanteen alaisena; minun ei tarvitse mistään huolia. No, tietäkää siis nyt, että tässä lippaassa on jotakin, jota ette vielä ole nähneet."
Samassa painoi hän erästä nastaa laatikon kannessa, josta kuvan poslini-levy äkkiä aukesi, ja sen takana nähtiin muutamia ohuita, tiheään kirjoitettuja paperinlehtiä.
Herra Mikucsek otti taas suurella ilolla esiin protokollan. "Mitä nämät ovat?"
— "Mitä? Ymmärtääkö kukaan täällä unkarin kieltä? Eikö? Sitä parempi. Nyt minua siis kuitenkin täytyy saattaa kaupunkiin, sillä täällä minä en sano, minä näissä kirjeissä on. Minä tahdon, että kaikkein ylhäisimmät herrat saavat siitä tiedon. Missä vältvääpeli on? Ystäväni, tässä ovat vaunut, onko teillä käsirautoja? Sitokaa minut pian, sitte lähtekäämme!"
Kampós herran annettiin tietää, ettei häntä nyt juuri rautoihin panna, mutta hän älköön myöskään karatko. Hän taas pyysi armollisia herroja asettamaan kaakelit paikalleen uuniin, sitte hyvästi kaikki lukitsemaan ja avaimet avaimen-vartialle antamaan; jonka jälkeen hän otti saattajansa viereensä vaunuihin ja lähti pois monilla onnentoivotuksilla jälelle jääville.
— "Pirullinen veitikka!" murisi herra Bräuhäusel. "Pirullinen veitikka!" — Vielä pirullisempaa olisi ollut, jos hän olisi voinut ymmärtää, minkätähden tuo veitikka antoi ilmi nämät jo pelastetut salaiset paperit, ja mitä näissä oli kirjoitettu. Mutta herra Bräuhäusel ei ollut siihen syypää, että maailman menoa johtava viisaus oli katsonut hyväksi määrätä, jotta Babelin tornin-rakennuksessa kiven-kiillottajat eivät ymmärtäisi kiven-hakkaajain kieltä.
— "Pirullinen veitikka tuo!"
Mutta nyt olisi todellakin aika, että joku ajattelisi syömistä, sillä tuossa paikassa tulee ilta.
No, siitä onkin jo huolta pidetty.
Ankerschmidt itse tosin ei ole kotona, mutta miss Natalie tietää, mitä talo tämmöisessä tilaisuudessa on tuommoisille juhlavieraille velkaa, niinkuin myöskin, mimmoinen lusikka, hovi-sääntöjen mukaan, kunkin eteen on pantava. Sentähden sai pikku Gyuszi, sillä ritari oli ottanut jahtimiehen mukaansa, jo kello yksitoista (valtojen vieraissa-käynti-tunti) seuraavan käskyn: "mene vanhaan kastelliin, jossa herrat ovat; sen herran, jolla on kolme tähteä, kutsut tänne ylös kastelliin päivällisille; molemmille muille herroille, joilla on yksi tähti, annat sen tiedon, että heitä varten on herra pehtorin luona pöytä katettu; myöskin santarmeille sanot, että he saavat ruokaa voudin tuvassa."