Niin paljon elämän-filosofiaa löytyi kaikissa kolmessa, etteivät ainoallakaan sanalla enään ottaneet Miska Szemes'istä puhuaksensa.
* * * * *
Kartanoonsa takaisin palaava Ankerschmidt kohtasi tiellä tutkimuskunnan, joka jo oli paluumatkalla.
Hän hämmästyi suuresti sitä isoa, aseellista saattokuntaa, joka seurasi Bräuhäusel et consortien postivaunuja. Muuten oli hän pakoitettu pysäyttämään hevosensa, sillä kunnioitetut herrat, jotka jo kaukaa olivat tunteneet hänen valjakkonsa, seisahuttivat niinikään vaununsa ja tulivat, siitä alas hypähtäen, Ankerschmidt'in kuomille kiittämään siitä sydämellisestä vastaan-otosta, joka hänen poissa ollessaan oli hänen kartanossansa tullut heidän osakseen.
— "Mitä riivattua! Ovatko herrat pitäneet ajometsästystä kylässä?"
Ensi hetkellä luuli hän, että he puolalaisen tähden olivat tulleet semmoisella miesvoimalla.
— "Olemme, ja täydellisellä menestyksellä. Teidän armoanne ei ole edes aavistanut, mitä vaarallisia papereita on ollut kätkettynä tuohon vanhaan rakennukseen kastellinne vieressä."
— "No, mitä vielä! Olisiko Garanvölgyi muka komprometterattu?"
— "Se on kyllä vielä ilmi tuleva. Toistaiseksi on vaan huoneenhaltia otettu tutkinnon-alaiseksi."
— "Hyvä! Tämä onnellinen yhtymys ilahuttaa minua, jääkää hyvästi!"