— "Tuon kirotun miehen tähden minä siis kadottaisin virkani!" huusi itkevällä äänellä herra Maxenpfutsch.
— "Te voitte oikeudessa hakea häneltä vahingonkorvausta."
— "Ja hyödyttääkö se minua?"
— "Suokaa anteeksi, oikeuden-käynnistä ja lääkkeistä ei koskaan saa kysyä, hyödyttävätkö ne. Kärsivän asia on luottamus."
— "Herra tohtori siis ei luule, että tämä onneton asia enään on sovittavissa armollisen herran kanssa?"
— "Ei, mitä teihin ja miss Natalieen tulee, sen voin täydellä vakuutuksella sanoa."
— "Missi joutuu epätoivoon, jos hän sen saa tietää."
— "Arvattavasti; ikävin on hänelle se seikka, että hänellä ritarin takana on viisituhatta florinia, jotka ovat sillä ehdolla annetut, että hän naimisiin mennessään saapi nostaa koko summan, mutta jos hän käyttäisi itseään vilpillisesti perhettä kohtaan, menevät rahat häneltä hukkaan."
— "Minä tiedän sen; tämän sanoi hän jo minullekin, tuo lempeä olento.
Nyt hänkin joutuu onnettomuuteen tuon kirotun ihmisen tähden."
— "Ja teidän tähtenne. Sillä tehän hänet huoneesenne kutsuitte."